perjantai 14. lokakuuta 2011

Talvivalkosipuli 'Aleksandran' viljelyohjeet

Lajike on peräisin vuosisadan alun Pietarista, josta sen toi Suomeen ja Pertunmaalle Aleksandra niminen rouva. Valkosipuli 'Aleksandra' on siis ollut jo miltei vuosisadan verran täällä Pohjolan karuissa sääolosuhteissa. Kannan kestävyyttä osoittaa sekin, että Aleksandra rouvan kuoltua kyseinen valkosipuli jäi vuosiksi kasvamaan villinä kesämökin peltoon, mistä sen pelasti valkosipulin viljelystä kiinnostunut sukulainen.

Kasvupaikka

Parhaimpia kasvupaikkoja ovat aurinkoiset lievästi viettävät, hyvämultaiset ja karkeampia kivennäismaalajeja sisältävät maat.

Istutusajankohta

Oikea istutusajankohta on noin lokakuun puoliväli. Silloin valitaan jos mahdollista poutajakso, niin ettei maan mururakenne kärsi kohtuuttomasti myöhäisestä tallaamisesta. Niinpä penkin voi valmistaa hyvissä ajoin istutuskuntoon.

Istutus

- Sadonkorjuun jälkeisen kuivatuksen läpikäynyt sipuli jaetaan kynsiin juuri ennen maahan laittoa.
- Kasvupaikan mullan tulee olla hyvin lannoitettu ja muokattu. Valkosipulinistukkaiden viljelijä Pekka Valkeapää neuvoo käyttämään valmista lantakompostia tai rakeista luomulannoitetta, johon voi lisätä apatiittia (jos saa jostakin!) sekä kalkitsemaan maan hyvin (pH 7.0-7.5).
- Kynnet istutetaan noin 15 cm korkeaan penkkiin, perunapenkin kaltaiseen, kapeahkoon yksirivipenkkiin tai metrin levyiseen, johon kynnet laitetaan kolmeen riviin, rivivälin ollessa 20 cm ja taimivälin 10-15 cm. Istutussyvyys on noin 10 cm eli hieman syvempi kuin kevätsipulin kohdalla. Kohopenkkiviljelyssä vältetään veden ja jään kertyminen valkosipulin päälle usein  talven vaihtelevissa olosuhteissa.
- Talvehtimisen varmistamiseksi viljelyksen voi peittää paksuhkolla heinä- tai olkikatteella, mikä poistetaan heti lumien sulettua, jotta maa pääsee sulamaan ja lämpenemään.

Hoito

- Kasvu alkaa +4 asteen lämpötilassa.
- Kitketään ja harataan normaalisti vioittamatta kasvustoja.
- Annetaan lisälannoitusta, jos lehdet ovat hyvin vaaleat ja varsikasvu heikkoa (lantakompostia / luomurakeita / nokkosvettä).
- Hyvissä olosuhteissa 'Aleksandra' kasvattaa reilun metrin pituisen varren. Viimeisen lehtikerran jälkeen kasvaa kukkavarsi, joka poistetaan. Muutaman kukkavarren voi jättää kasvamaan. Näistä saatuja "siemensipuleita" voi sitten kylvää penkkiin tavalliseen tapaan noin 4 cm syvään vakoon 15 cm välein ja jättää seuraavana syksynä maahan talven yli. Sato korjataan sitten syyskesällä ajallaan.
- Normaalina kesänä talvivalkosipuli ei vaadi juurikaan kastelua, koska kevään kuluessa se pystyy käyttämään kevätkosteuden täysimääräisesti hyväkseen ja ohjaa juurensa mahdollisimman syvälle.

Korjuun aika

Jo heinäkuun puolivälin jälkeen sipulin kasvusto muuttuu keltapäiseksi ja keltaisuus lisääntyy koko ajan. Kun varret alkavat mennä tuulessa ja sateessa poikki, on se merkki siitä, että talvivalkosipuli on tullut korjuukypsäksi. Korjuuajankohta vaihtelee riippuen kesän sääolosuhteista, mutta yleensä se on elokuun puoliväliin mennessä. Maastanoston jälkeen talvivalkosipuli kuivataan huoneenlämmössä tai ulkosalla elokuisessa auringossa. Varret katkaistaan kuivumisen jälkeen. Kukkavartisesta 'Aleksanrasta' ei pystytä tekemään lettejä. Varastoidaan huoneenlämmössä. On annettu ohjeita jopa +0 tai +2 asteen talvisäilytyksestä. Säilytysohjeet ovat siis kovin vastakkaisia!

Hyötykasviyhdistys r.y. / Alku & Juuri -puoti
www.hyotykasviyhdistys.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti