Junost
Leif Blomqvist - Puutarhan Hedelmäpuut (2011)
Junost on venäläinen risteymä, Keltakaneli x Valkea Kuulas, tuotettu Moskovan hedelmänjalostusasemalla vuonna 1938.
Hedelmä: Keskikokoinen hedelmä, jolla rikinkeltainen vahamainen kuori. Malto on murea, mehukkaan makea ja maultaan hieman mausteinen. Kypsyy yleensä syyskuussa.
Puu: Terve, melko suuri puu, joka sopii hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn. Lajike tulee varhain satoikään.
Käyttö. Junost sopii sekä jälkiruuaksi että taloushedelmäksi.
Talvenkestävyys: Kestävä ainakin vyöhykkeelle V asti.
Lisätietoa: Kiintoisa lajike pohjoisiin oloihin. Tunnetut vanhemmat, joiden hienot ominaisuudet yhtyvät tässä hienossa lajikkeessa. Taimien saatavuus on vielä rajallinen.
Anssi Krannila & Anne Paalo - Omenapuu (2008)
Junost, V, kesä
(Oktjabrenok) Venäläinen risteytysjaloste (Keltakeneli x Valkea Kuulas) Moskovan hedelmäkoeasemalta 1938. Huomionarvoinen lajike Keski- ja Pohjois-Suomeen. Hedelmä 115 g, keltainen, pinnaltaan vahainen. Malto pehmeää, mehevää, heikosti mausteista ja makeaa. Hyvä ruvenkestävyys. Sopii luomuviljelyyn.
Konsta
LB:
Suomalainen risteytys, Lobo x Antonovka, jalostettu MTT:n Piikkiön koetarhalla vuonna 1966. Tuotiin markkinoille 1997.
Hedelmä: Keskikokoinen/suuri talvilajike, joka on melkein kokonaan punainen. Malto on valkoista ja karkeaa, happoista ja miellyttävän mietoaromista. Kypsyy lämpösumman ollessa 1264, lokakuun puolivälissä.
Puu: Hitaasti kasvava, leveälatvuksinen puu. On osoittanut vuosien 1984-1997 koeviljelyn aikana hyvää vastustuskykyä niin omenaruvelle kuin muumiotaudille.
Käyttö: Sekä syöntiomena, noin kahden viikon säilytyksen jälkeen, että talousomena.
Talvenkestävyys: MTT Piikkiön mukaan talvenkestävä I-IV vyöhykkeelle.
Lisätietoa: Talvenkestävyyttä pohjoisempana ei ole vielä kokeiltu riittävästi. Taimien saatavuus alkaa olla melko hyvä.
AK & AP:
Konsta, III (IV), aikainen talvi
Suomalainen uutuuslajike. MTT:n risteytysjaloste Lobo x Antonovka vuodelta 1966. Lajike laskettiin kauppaan vuonna 1998. Hedelmä kookas 120-150 g, lähes kauttaaltaan punainen. Malto valkoista ja kiinteää. Maku miellyttävän happoinen, täysin kypsänä lievästi arominen, kokonaisuutena miellyttävä. Poimitaan syyskuun lopussa, on kypsä lokakuun puolivälissä ja säilyy pari kuukautta. Lajikkeessa ei ole havaittu mainittavasti rupea eikä muumiotautia. Lajiketta suositellaan rupialttiin Atlas-lajikkeen tilalle.
Lavia
LB:
Polveutuu Lavian kansakoululla 1800-luvulla tehdystä siemenkylvöksestä. Lajike otettiin Lepaalla lisäykseen vuonna 1906. Lajike yleistyi vasta 1940-luvulla, kun ammattiviljelijät alkoivat kasvattaa sitä.
Hedelmä: Keskikokoinen tai suuri punainen omena, jonka muoto on litistyneen pyöreä. Kuori on ohut, mutta sitkeä. Maku on makean hapahko ja aromi miedon mausteinen. Kypsyy syyskuun alussa ja kestää muutaman viikon varastoinnin.
Puu: Voimakaskasvuinen puu, jonka oksat ovat pystyt ja hieman harottavat. Puun vanhetessa latvus leviää. Antaa satoa vasta 4-5 vuoden kuluttua istuttamisesta. Melko terve puu, jota voi suositella luonnonmukaiseen viljelyyn.
Käyttö: Hyvä syöntiomena, mutta hyvä myös talouskäyttöön.
Talvenkestävyys: Laviaa pidetään kestävänä ainakin vyöhykkeelle IV.
Lisätietoja: Hyvä, mutta hiukan "raakasyöntinen" hedelmä. Harvinaisen kaunis, punainen omena. Taimien saatavuus suhteellisen hyvä.
AK & AP:
Lavia, IV, myöhäinen kesä
Lähtöisin Lavian kunnan kasnsakoulun pihasta 1880-luvulta. Emopuu eli liki 80-vuotiaaksi ja levisi lähes 10 metrin levyiseksi. Hedelmä keskikokoinen, lievästi litteänpyöreä, väriltään useimmiten tumman kirkkaanpunainen. Malto hienorakeista, tiivistä ja mehevää, maku makeahappoista ja miellyttävää. Puu hyvärakenteinen ja taudinkestävä. Ensimmäiset tiedot lajikkeesta on antanut pomologi Heikel vuonna 1913. Näistä tiedoista ilmenee, että koeymppäyksiä on tehty Lepaassa jo vuonna 1906 ja kolme vuotta myöhemmin saatiin ensimmäiset hedelmät, joihin yleisesti ihastuttiin. Lavia on ollut meillä kauppaomenalajikkeena 1940-luvulta lähtien. Vuoden 1970 jälkeen suosio on laskenut. Sopii luomuviljelyyn erittäin hyvän luontaisen terveytensä vuoksi.
maanantai 31. lokakuuta 2011
perjantai 14. lokakuuta 2011
Ensi vuodelle
Tai johonkin tulevaisuuteen on pieniä uusia suunnitelmia muhimassa peltojen osalta. Ehkä isompi osa laitumeksi (lampaita, vuohia tai ylämaankarjaa), pajuja, kuusia.
Lisää hedelmäpuita. Muutama ei-kääpiörunkoinen omenapuu Tuulimäeltä. Kesäomenoita: Martan Makia, Saksan Sokeri, Maaningan Herkku, Miisa, Oulun Jätti, Peltosalmen Imelä eli Borgovskoje, Sokeriviiru, Kersti. Syysomenoita: Touhula, Wilman Punainen, Marian Kaneli, Bergius. Talviomenoita: Iso Vihree, Harlamowski. Kirsikkapuita: Arttula, (Huvimaja), Kirsa, Latvian Matala, Nordia, Rauhala, Ruskeakirsikka, Sikkola, Suklaakirsikka, Yleinen Kuulasmarja, (makeakirsikka Gårdebo). Luumupuita: (Euraasia 21), (Himbergin Sinikriikuna), (Kuntalan Punaluumu), Nuuja, Onega, (Savion Keltaluumu), Silvastin Kriikuna, Smedman, Tuna Luumu, Vanhan Vaasan Kriikuna. Päärynäpuita: (Yleinen Suomalainen Päärynä), (Elokuun Päärynä), (Aunen Päärynä), (Pepi), (Suvenirs), Vaasan Päärynä
Marjapensaita lisää: vadelmat, gojit, viherherukka 'Venny' ym. valeistutuksessa talvehtivat maahan asti. Herukoita lisää. Vaaleanpunainen olisi jännä.
Nuo suuret alat on vielä täysin kysymysmerkkinä. Spelttiä? Kuoretonta kauraa? Mitä? Ja mihin laitetaan se pieni perunamaa?
-A
Lisää hedelmäpuita. Muutama ei-kääpiörunkoinen omenapuu Tuulimäeltä. Kesäomenoita: Martan Makia, Saksan Sokeri, Maaningan Herkku, Miisa, Oulun Jätti, Peltosalmen Imelä eli Borgovskoje, Sokeriviiru, Kersti. Syysomenoita: Touhula, Wilman Punainen, Marian Kaneli, Bergius. Talviomenoita: Iso Vihree, Harlamowski. Kirsikkapuita: Arttula, (Huvimaja), Kirsa, Latvian Matala, Nordia, Rauhala, Ruskeakirsikka, Sikkola, Suklaakirsikka, Yleinen Kuulasmarja, (makeakirsikka Gårdebo). Luumupuita: (Euraasia 21), (Himbergin Sinikriikuna), (Kuntalan Punaluumu), Nuuja, Onega, (Savion Keltaluumu), Silvastin Kriikuna, Smedman, Tuna Luumu, Vanhan Vaasan Kriikuna. Päärynäpuita: (Yleinen Suomalainen Päärynä), (Elokuun Päärynä), (Aunen Päärynä), (Pepi), (Suvenirs), Vaasan Päärynä
Marjapensaita lisää: vadelmat, gojit, viherherukka 'Venny' ym. valeistutuksessa talvehtivat maahan asti. Herukoita lisää. Vaaleanpunainen olisi jännä.
Nuo suuret alat on vielä täysin kysymysmerkkinä. Spelttiä? Kuoretonta kauraa? Mitä? Ja mihin laitetaan se pieni perunamaa?
-A
Talvivalkosipuli 'Aleksandran' viljelyohjeet
Lajike on peräisin vuosisadan alun Pietarista, josta sen toi Suomeen ja Pertunmaalle Aleksandra niminen rouva. Valkosipuli 'Aleksandra' on siis ollut jo miltei vuosisadan verran täällä Pohjolan karuissa sääolosuhteissa. Kannan kestävyyttä osoittaa sekin, että Aleksandra rouvan kuoltua kyseinen valkosipuli jäi vuosiksi kasvamaan villinä kesämökin peltoon, mistä sen pelasti valkosipulin viljelystä kiinnostunut sukulainen.
Kasvupaikka
Parhaimpia kasvupaikkoja ovat aurinkoiset lievästi viettävät, hyvämultaiset ja karkeampia kivennäismaalajeja sisältävät maat.
Istutusajankohta
Oikea istutusajankohta on noin lokakuun puoliväli. Silloin valitaan jos mahdollista poutajakso, niin ettei maan mururakenne kärsi kohtuuttomasti myöhäisestä tallaamisesta. Niinpä penkin voi valmistaa hyvissä ajoin istutuskuntoon.
Istutus
- Sadonkorjuun jälkeisen kuivatuksen läpikäynyt sipuli jaetaan kynsiin juuri ennen maahan laittoa.
- Kasvupaikan mullan tulee olla hyvin lannoitettu ja muokattu. Valkosipulinistukkaiden viljelijä Pekka Valkeapää neuvoo käyttämään valmista lantakompostia tai rakeista luomulannoitetta, johon voi lisätä apatiittia (jos saa jostakin!) sekä kalkitsemaan maan hyvin (pH 7.0-7.5).
- Kynnet istutetaan noin 15 cm korkeaan penkkiin, perunapenkin kaltaiseen, kapeahkoon yksirivipenkkiin tai metrin levyiseen, johon kynnet laitetaan kolmeen riviin, rivivälin ollessa 20 cm ja taimivälin 10-15 cm. Istutussyvyys on noin 10 cm eli hieman syvempi kuin kevätsipulin kohdalla. Kohopenkkiviljelyssä vältetään veden ja jään kertyminen valkosipulin päälle usein talven vaihtelevissa olosuhteissa.
- Talvehtimisen varmistamiseksi viljelyksen voi peittää paksuhkolla heinä- tai olkikatteella, mikä poistetaan heti lumien sulettua, jotta maa pääsee sulamaan ja lämpenemään.
Hoito
- Kasvu alkaa +4 asteen lämpötilassa.
- Kitketään ja harataan normaalisti vioittamatta kasvustoja.
- Annetaan lisälannoitusta, jos lehdet ovat hyvin vaaleat ja varsikasvu heikkoa (lantakompostia / luomurakeita / nokkosvettä).
- Hyvissä olosuhteissa 'Aleksandra' kasvattaa reilun metrin pituisen varren. Viimeisen lehtikerran jälkeen kasvaa kukkavarsi, joka poistetaan. Muutaman kukkavarren voi jättää kasvamaan. Näistä saatuja "siemensipuleita" voi sitten kylvää penkkiin tavalliseen tapaan noin 4 cm syvään vakoon 15 cm välein ja jättää seuraavana syksynä maahan talven yli. Sato korjataan sitten syyskesällä ajallaan.
- Normaalina kesänä talvivalkosipuli ei vaadi juurikaan kastelua, koska kevään kuluessa se pystyy käyttämään kevätkosteuden täysimääräisesti hyväkseen ja ohjaa juurensa mahdollisimman syvälle.
Korjuun aika
Jo heinäkuun puolivälin jälkeen sipulin kasvusto muuttuu keltapäiseksi ja keltaisuus lisääntyy koko ajan. Kun varret alkavat mennä tuulessa ja sateessa poikki, on se merkki siitä, että talvivalkosipuli on tullut korjuukypsäksi. Korjuuajankohta vaihtelee riippuen kesän sääolosuhteista, mutta yleensä se on elokuun puoliväliin mennessä. Maastanoston jälkeen talvivalkosipuli kuivataan huoneenlämmössä tai ulkosalla elokuisessa auringossa. Varret katkaistaan kuivumisen jälkeen. Kukkavartisesta 'Aleksanrasta' ei pystytä tekemään lettejä. Varastoidaan huoneenlämmössä. On annettu ohjeita jopa +0 tai +2 asteen talvisäilytyksestä. Säilytysohjeet ovat siis kovin vastakkaisia!
Hyötykasviyhdistys r.y. / Alku & Juuri -puoti
www.hyotykasviyhdistys.fi
Kasvupaikka
Parhaimpia kasvupaikkoja ovat aurinkoiset lievästi viettävät, hyvämultaiset ja karkeampia kivennäismaalajeja sisältävät maat.
Istutusajankohta
Oikea istutusajankohta on noin lokakuun puoliväli. Silloin valitaan jos mahdollista poutajakso, niin ettei maan mururakenne kärsi kohtuuttomasti myöhäisestä tallaamisesta. Niinpä penkin voi valmistaa hyvissä ajoin istutuskuntoon.
Istutus
- Sadonkorjuun jälkeisen kuivatuksen läpikäynyt sipuli jaetaan kynsiin juuri ennen maahan laittoa.
- Kasvupaikan mullan tulee olla hyvin lannoitettu ja muokattu. Valkosipulinistukkaiden viljelijä Pekka Valkeapää neuvoo käyttämään valmista lantakompostia tai rakeista luomulannoitetta, johon voi lisätä apatiittia (jos saa jostakin!) sekä kalkitsemaan maan hyvin (pH 7.0-7.5).
- Kynnet istutetaan noin 15 cm korkeaan penkkiin, perunapenkin kaltaiseen, kapeahkoon yksirivipenkkiin tai metrin levyiseen, johon kynnet laitetaan kolmeen riviin, rivivälin ollessa 20 cm ja taimivälin 10-15 cm. Istutussyvyys on noin 10 cm eli hieman syvempi kuin kevätsipulin kohdalla. Kohopenkkiviljelyssä vältetään veden ja jään kertyminen valkosipulin päälle usein talven vaihtelevissa olosuhteissa.
- Talvehtimisen varmistamiseksi viljelyksen voi peittää paksuhkolla heinä- tai olkikatteella, mikä poistetaan heti lumien sulettua, jotta maa pääsee sulamaan ja lämpenemään.
Hoito
- Kasvu alkaa +4 asteen lämpötilassa.
- Kitketään ja harataan normaalisti vioittamatta kasvustoja.
- Annetaan lisälannoitusta, jos lehdet ovat hyvin vaaleat ja varsikasvu heikkoa (lantakompostia / luomurakeita / nokkosvettä).
- Hyvissä olosuhteissa 'Aleksandra' kasvattaa reilun metrin pituisen varren. Viimeisen lehtikerran jälkeen kasvaa kukkavarsi, joka poistetaan. Muutaman kukkavarren voi jättää kasvamaan. Näistä saatuja "siemensipuleita" voi sitten kylvää penkkiin tavalliseen tapaan noin 4 cm syvään vakoon 15 cm välein ja jättää seuraavana syksynä maahan talven yli. Sato korjataan sitten syyskesällä ajallaan.
- Normaalina kesänä talvivalkosipuli ei vaadi juurikaan kastelua, koska kevään kuluessa se pystyy käyttämään kevätkosteuden täysimääräisesti hyväkseen ja ohjaa juurensa mahdollisimman syvälle.
Korjuun aika
Jo heinäkuun puolivälin jälkeen sipulin kasvusto muuttuu keltapäiseksi ja keltaisuus lisääntyy koko ajan. Kun varret alkavat mennä tuulessa ja sateessa poikki, on se merkki siitä, että talvivalkosipuli on tullut korjuukypsäksi. Korjuuajankohta vaihtelee riippuen kesän sääolosuhteista, mutta yleensä se on elokuun puoliväliin mennessä. Maastanoston jälkeen talvivalkosipuli kuivataan huoneenlämmössä tai ulkosalla elokuisessa auringossa. Varret katkaistaan kuivumisen jälkeen. Kukkavartisesta 'Aleksanrasta' ei pystytä tekemään lettejä. Varastoidaan huoneenlämmössä. On annettu ohjeita jopa +0 tai +2 asteen talvisäilytyksestä. Säilytysohjeet ovat siis kovin vastakkaisia!
Hyötykasviyhdistys r.y. / Alku & Juuri -puoti
www.hyotykasviyhdistys.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)