Junost
Leif Blomqvist - Puutarhan Hedelmäpuut (2011)
Junost on venäläinen risteymä, Keltakaneli x Valkea Kuulas, tuotettu Moskovan hedelmänjalostusasemalla vuonna 1938.
Hedelmä: Keskikokoinen hedelmä, jolla rikinkeltainen vahamainen kuori. Malto on murea, mehukkaan makea ja maultaan hieman mausteinen. Kypsyy yleensä syyskuussa.
Puu: Terve, melko suuri puu, joka sopii hyvin luonnonmukaiseen viljelyyn. Lajike tulee varhain satoikään.
Käyttö. Junost sopii sekä jälkiruuaksi että taloushedelmäksi.
Talvenkestävyys: Kestävä ainakin vyöhykkeelle V asti.
Lisätietoa: Kiintoisa lajike pohjoisiin oloihin. Tunnetut vanhemmat, joiden hienot ominaisuudet yhtyvät tässä hienossa lajikkeessa. Taimien saatavuus on vielä rajallinen.
Anssi Krannila & Anne Paalo - Omenapuu (2008)
Junost, V, kesä
(Oktjabrenok) Venäläinen risteytysjaloste (Keltakeneli x Valkea Kuulas) Moskovan hedelmäkoeasemalta 1938. Huomionarvoinen lajike Keski- ja Pohjois-Suomeen. Hedelmä 115 g, keltainen, pinnaltaan vahainen. Malto pehmeää, mehevää, heikosti mausteista ja makeaa. Hyvä ruvenkestävyys. Sopii luomuviljelyyn.
Konsta
LB:
Suomalainen risteytys, Lobo x Antonovka, jalostettu MTT:n Piikkiön koetarhalla vuonna 1966. Tuotiin markkinoille 1997.
Hedelmä: Keskikokoinen/suuri talvilajike, joka on melkein kokonaan punainen. Malto on valkoista ja karkeaa, happoista ja miellyttävän mietoaromista. Kypsyy lämpösumman ollessa 1264, lokakuun puolivälissä.
Puu: Hitaasti kasvava, leveälatvuksinen puu. On osoittanut vuosien 1984-1997 koeviljelyn aikana hyvää vastustuskykyä niin omenaruvelle kuin muumiotaudille.
Käyttö: Sekä syöntiomena, noin kahden viikon säilytyksen jälkeen, että talousomena.
Talvenkestävyys: MTT Piikkiön mukaan talvenkestävä I-IV vyöhykkeelle.
Lisätietoa: Talvenkestävyyttä pohjoisempana ei ole vielä kokeiltu riittävästi. Taimien saatavuus alkaa olla melko hyvä.
AK & AP:
Konsta, III (IV), aikainen talvi
Suomalainen uutuuslajike. MTT:n risteytysjaloste Lobo x Antonovka vuodelta 1966. Lajike laskettiin kauppaan vuonna 1998. Hedelmä kookas 120-150 g, lähes kauttaaltaan punainen. Malto valkoista ja kiinteää. Maku miellyttävän happoinen, täysin kypsänä lievästi arominen, kokonaisuutena miellyttävä. Poimitaan syyskuun lopussa, on kypsä lokakuun puolivälissä ja säilyy pari kuukautta. Lajikkeessa ei ole havaittu mainittavasti rupea eikä muumiotautia. Lajiketta suositellaan rupialttiin Atlas-lajikkeen tilalle.
Lavia
LB:
Polveutuu Lavian kansakoululla 1800-luvulla tehdystä siemenkylvöksestä. Lajike otettiin Lepaalla lisäykseen vuonna 1906. Lajike yleistyi vasta 1940-luvulla, kun ammattiviljelijät alkoivat kasvattaa sitä.
Hedelmä: Keskikokoinen tai suuri punainen omena, jonka muoto on litistyneen pyöreä. Kuori on ohut, mutta sitkeä. Maku on makean hapahko ja aromi miedon mausteinen. Kypsyy syyskuun alussa ja kestää muutaman viikon varastoinnin.
Puu: Voimakaskasvuinen puu, jonka oksat ovat pystyt ja hieman harottavat. Puun vanhetessa latvus leviää. Antaa satoa vasta 4-5 vuoden kuluttua istuttamisesta. Melko terve puu, jota voi suositella luonnonmukaiseen viljelyyn.
Käyttö: Hyvä syöntiomena, mutta hyvä myös talouskäyttöön.
Talvenkestävyys: Laviaa pidetään kestävänä ainakin vyöhykkeelle IV.
Lisätietoja: Hyvä, mutta hiukan "raakasyöntinen" hedelmä. Harvinaisen kaunis, punainen omena. Taimien saatavuus suhteellisen hyvä.
AK & AP:
Lavia, IV, myöhäinen kesä
Lähtöisin Lavian kunnan kasnsakoulun pihasta 1880-luvulta. Emopuu eli liki 80-vuotiaaksi ja levisi lähes 10 metrin levyiseksi. Hedelmä keskikokoinen, lievästi litteänpyöreä, väriltään useimmiten tumman kirkkaanpunainen. Malto hienorakeista, tiivistä ja mehevää, maku makeahappoista ja miellyttävää. Puu hyvärakenteinen ja taudinkestävä. Ensimmäiset tiedot lajikkeesta on antanut pomologi Heikel vuonna 1913. Näistä tiedoista ilmenee, että koeymppäyksiä on tehty Lepaassa jo vuonna 1906 ja kolme vuotta myöhemmin saatiin ensimmäiset hedelmät, joihin yleisesti ihastuttiin. Lavia on ollut meillä kauppaomenalajikkeena 1940-luvulta lähtien. Vuoden 1970 jälkeen suosio on laskenut. Sopii luomuviljelyyn erittäin hyvän luontaisen terveytensä vuoksi.
maanantai 31. lokakuuta 2011
perjantai 14. lokakuuta 2011
Ensi vuodelle
Tai johonkin tulevaisuuteen on pieniä uusia suunnitelmia muhimassa peltojen osalta. Ehkä isompi osa laitumeksi (lampaita, vuohia tai ylämaankarjaa), pajuja, kuusia.
Lisää hedelmäpuita. Muutama ei-kääpiörunkoinen omenapuu Tuulimäeltä. Kesäomenoita: Martan Makia, Saksan Sokeri, Maaningan Herkku, Miisa, Oulun Jätti, Peltosalmen Imelä eli Borgovskoje, Sokeriviiru, Kersti. Syysomenoita: Touhula, Wilman Punainen, Marian Kaneli, Bergius. Talviomenoita: Iso Vihree, Harlamowski. Kirsikkapuita: Arttula, (Huvimaja), Kirsa, Latvian Matala, Nordia, Rauhala, Ruskeakirsikka, Sikkola, Suklaakirsikka, Yleinen Kuulasmarja, (makeakirsikka Gårdebo). Luumupuita: (Euraasia 21), (Himbergin Sinikriikuna), (Kuntalan Punaluumu), Nuuja, Onega, (Savion Keltaluumu), Silvastin Kriikuna, Smedman, Tuna Luumu, Vanhan Vaasan Kriikuna. Päärynäpuita: (Yleinen Suomalainen Päärynä), (Elokuun Päärynä), (Aunen Päärynä), (Pepi), (Suvenirs), Vaasan Päärynä
Marjapensaita lisää: vadelmat, gojit, viherherukka 'Venny' ym. valeistutuksessa talvehtivat maahan asti. Herukoita lisää. Vaaleanpunainen olisi jännä.
Nuo suuret alat on vielä täysin kysymysmerkkinä. Spelttiä? Kuoretonta kauraa? Mitä? Ja mihin laitetaan se pieni perunamaa?
-A
Lisää hedelmäpuita. Muutama ei-kääpiörunkoinen omenapuu Tuulimäeltä. Kesäomenoita: Martan Makia, Saksan Sokeri, Maaningan Herkku, Miisa, Oulun Jätti, Peltosalmen Imelä eli Borgovskoje, Sokeriviiru, Kersti. Syysomenoita: Touhula, Wilman Punainen, Marian Kaneli, Bergius. Talviomenoita: Iso Vihree, Harlamowski. Kirsikkapuita: Arttula, (Huvimaja), Kirsa, Latvian Matala, Nordia, Rauhala, Ruskeakirsikka, Sikkola, Suklaakirsikka, Yleinen Kuulasmarja, (makeakirsikka Gårdebo). Luumupuita: (Euraasia 21), (Himbergin Sinikriikuna), (Kuntalan Punaluumu), Nuuja, Onega, (Savion Keltaluumu), Silvastin Kriikuna, Smedman, Tuna Luumu, Vanhan Vaasan Kriikuna. Päärynäpuita: (Yleinen Suomalainen Päärynä), (Elokuun Päärynä), (Aunen Päärynä), (Pepi), (Suvenirs), Vaasan Päärynä
Marjapensaita lisää: vadelmat, gojit, viherherukka 'Venny' ym. valeistutuksessa talvehtivat maahan asti. Herukoita lisää. Vaaleanpunainen olisi jännä.
Nuo suuret alat on vielä täysin kysymysmerkkinä. Spelttiä? Kuoretonta kauraa? Mitä? Ja mihin laitetaan se pieni perunamaa?
-A
Talvivalkosipuli 'Aleksandran' viljelyohjeet
Lajike on peräisin vuosisadan alun Pietarista, josta sen toi Suomeen ja Pertunmaalle Aleksandra niminen rouva. Valkosipuli 'Aleksandra' on siis ollut jo miltei vuosisadan verran täällä Pohjolan karuissa sääolosuhteissa. Kannan kestävyyttä osoittaa sekin, että Aleksandra rouvan kuoltua kyseinen valkosipuli jäi vuosiksi kasvamaan villinä kesämökin peltoon, mistä sen pelasti valkosipulin viljelystä kiinnostunut sukulainen.
Kasvupaikka
Parhaimpia kasvupaikkoja ovat aurinkoiset lievästi viettävät, hyvämultaiset ja karkeampia kivennäismaalajeja sisältävät maat.
Istutusajankohta
Oikea istutusajankohta on noin lokakuun puoliväli. Silloin valitaan jos mahdollista poutajakso, niin ettei maan mururakenne kärsi kohtuuttomasti myöhäisestä tallaamisesta. Niinpä penkin voi valmistaa hyvissä ajoin istutuskuntoon.
Istutus
- Sadonkorjuun jälkeisen kuivatuksen läpikäynyt sipuli jaetaan kynsiin juuri ennen maahan laittoa.
- Kasvupaikan mullan tulee olla hyvin lannoitettu ja muokattu. Valkosipulinistukkaiden viljelijä Pekka Valkeapää neuvoo käyttämään valmista lantakompostia tai rakeista luomulannoitetta, johon voi lisätä apatiittia (jos saa jostakin!) sekä kalkitsemaan maan hyvin (pH 7.0-7.5).
- Kynnet istutetaan noin 15 cm korkeaan penkkiin, perunapenkin kaltaiseen, kapeahkoon yksirivipenkkiin tai metrin levyiseen, johon kynnet laitetaan kolmeen riviin, rivivälin ollessa 20 cm ja taimivälin 10-15 cm. Istutussyvyys on noin 10 cm eli hieman syvempi kuin kevätsipulin kohdalla. Kohopenkkiviljelyssä vältetään veden ja jään kertyminen valkosipulin päälle usein talven vaihtelevissa olosuhteissa.
- Talvehtimisen varmistamiseksi viljelyksen voi peittää paksuhkolla heinä- tai olkikatteella, mikä poistetaan heti lumien sulettua, jotta maa pääsee sulamaan ja lämpenemään.
Hoito
- Kasvu alkaa +4 asteen lämpötilassa.
- Kitketään ja harataan normaalisti vioittamatta kasvustoja.
- Annetaan lisälannoitusta, jos lehdet ovat hyvin vaaleat ja varsikasvu heikkoa (lantakompostia / luomurakeita / nokkosvettä).
- Hyvissä olosuhteissa 'Aleksandra' kasvattaa reilun metrin pituisen varren. Viimeisen lehtikerran jälkeen kasvaa kukkavarsi, joka poistetaan. Muutaman kukkavarren voi jättää kasvamaan. Näistä saatuja "siemensipuleita" voi sitten kylvää penkkiin tavalliseen tapaan noin 4 cm syvään vakoon 15 cm välein ja jättää seuraavana syksynä maahan talven yli. Sato korjataan sitten syyskesällä ajallaan.
- Normaalina kesänä talvivalkosipuli ei vaadi juurikaan kastelua, koska kevään kuluessa se pystyy käyttämään kevätkosteuden täysimääräisesti hyväkseen ja ohjaa juurensa mahdollisimman syvälle.
Korjuun aika
Jo heinäkuun puolivälin jälkeen sipulin kasvusto muuttuu keltapäiseksi ja keltaisuus lisääntyy koko ajan. Kun varret alkavat mennä tuulessa ja sateessa poikki, on se merkki siitä, että talvivalkosipuli on tullut korjuukypsäksi. Korjuuajankohta vaihtelee riippuen kesän sääolosuhteista, mutta yleensä se on elokuun puoliväliin mennessä. Maastanoston jälkeen talvivalkosipuli kuivataan huoneenlämmössä tai ulkosalla elokuisessa auringossa. Varret katkaistaan kuivumisen jälkeen. Kukkavartisesta 'Aleksanrasta' ei pystytä tekemään lettejä. Varastoidaan huoneenlämmössä. On annettu ohjeita jopa +0 tai +2 asteen talvisäilytyksestä. Säilytysohjeet ovat siis kovin vastakkaisia!
Hyötykasviyhdistys r.y. / Alku & Juuri -puoti
www.hyotykasviyhdistys.fi
Kasvupaikka
Parhaimpia kasvupaikkoja ovat aurinkoiset lievästi viettävät, hyvämultaiset ja karkeampia kivennäismaalajeja sisältävät maat.
Istutusajankohta
Oikea istutusajankohta on noin lokakuun puoliväli. Silloin valitaan jos mahdollista poutajakso, niin ettei maan mururakenne kärsi kohtuuttomasti myöhäisestä tallaamisesta. Niinpä penkin voi valmistaa hyvissä ajoin istutuskuntoon.
Istutus
- Sadonkorjuun jälkeisen kuivatuksen läpikäynyt sipuli jaetaan kynsiin juuri ennen maahan laittoa.
- Kasvupaikan mullan tulee olla hyvin lannoitettu ja muokattu. Valkosipulinistukkaiden viljelijä Pekka Valkeapää neuvoo käyttämään valmista lantakompostia tai rakeista luomulannoitetta, johon voi lisätä apatiittia (jos saa jostakin!) sekä kalkitsemaan maan hyvin (pH 7.0-7.5).
- Kynnet istutetaan noin 15 cm korkeaan penkkiin, perunapenkin kaltaiseen, kapeahkoon yksirivipenkkiin tai metrin levyiseen, johon kynnet laitetaan kolmeen riviin, rivivälin ollessa 20 cm ja taimivälin 10-15 cm. Istutussyvyys on noin 10 cm eli hieman syvempi kuin kevätsipulin kohdalla. Kohopenkkiviljelyssä vältetään veden ja jään kertyminen valkosipulin päälle usein talven vaihtelevissa olosuhteissa.
- Talvehtimisen varmistamiseksi viljelyksen voi peittää paksuhkolla heinä- tai olkikatteella, mikä poistetaan heti lumien sulettua, jotta maa pääsee sulamaan ja lämpenemään.
Hoito
- Kasvu alkaa +4 asteen lämpötilassa.
- Kitketään ja harataan normaalisti vioittamatta kasvustoja.
- Annetaan lisälannoitusta, jos lehdet ovat hyvin vaaleat ja varsikasvu heikkoa (lantakompostia / luomurakeita / nokkosvettä).
- Hyvissä olosuhteissa 'Aleksandra' kasvattaa reilun metrin pituisen varren. Viimeisen lehtikerran jälkeen kasvaa kukkavarsi, joka poistetaan. Muutaman kukkavarren voi jättää kasvamaan. Näistä saatuja "siemensipuleita" voi sitten kylvää penkkiin tavalliseen tapaan noin 4 cm syvään vakoon 15 cm välein ja jättää seuraavana syksynä maahan talven yli. Sato korjataan sitten syyskesällä ajallaan.
- Normaalina kesänä talvivalkosipuli ei vaadi juurikaan kastelua, koska kevään kuluessa se pystyy käyttämään kevätkosteuden täysimääräisesti hyväkseen ja ohjaa juurensa mahdollisimman syvälle.
Korjuun aika
Jo heinäkuun puolivälin jälkeen sipulin kasvusto muuttuu keltapäiseksi ja keltaisuus lisääntyy koko ajan. Kun varret alkavat mennä tuulessa ja sateessa poikki, on se merkki siitä, että talvivalkosipuli on tullut korjuukypsäksi. Korjuuajankohta vaihtelee riippuen kesän sääolosuhteista, mutta yleensä se on elokuun puoliväliin mennessä. Maastanoston jälkeen talvivalkosipuli kuivataan huoneenlämmössä tai ulkosalla elokuisessa auringossa. Varret katkaistaan kuivumisen jälkeen. Kukkavartisesta 'Aleksanrasta' ei pystytä tekemään lettejä. Varastoidaan huoneenlämmössä. On annettu ohjeita jopa +0 tai +2 asteen talvisäilytyksestä. Säilytysohjeet ovat siis kovin vastakkaisia!
Hyötykasviyhdistys r.y. / Alku & Juuri -puoti
www.hyotykasviyhdistys.fi
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Kasvihuoneesta
Kasvimaalla on pieni 8,2 neliömetrin pleksihuone. Tänä kesänä siellä kasvaa tomaattia, kurkkua, paprikaa, ananaskirsikkaa, melonia ja vesimelonia.
Kokemuksia:
Tomaateista kirsikkatomaatti Suzanne vaikuttaa lupaavalta. Muita lajikkeita: vanhoja varastoja Gardener's Delight, Moneymaker, olikohan vielä joku muu? Suzanne kukki aikaisin, kyspyttää tomaatit ekana, eikä vielä yhtään latvamätää, vaikka kesä on ollut kuuma ja osin kosteakin. Makukin on ihan hyvä. Niitä siis lisää. Muissa tomaateissa latvamätää runsaasti, kuten aikaisempinakin kesinä.
Kurkku Tanja pukkaa pelkkää hedekukkaa. Pari kurkkua on siitä saatu, aika iäkkäistä taimista. Melen teki kurkut ensin valmiiksi, malli on lyhyt, maku ihan kurkku. Torreon on pölyttynyt varmaan niistä Tanjan hedekukista, Kalunga taas joutui vähäisen kastelun takia vihannespunkin kohteeksi, samoin kuin Melen.
Paprikasta kokeilussa Sweet Chocolate ja Sweet Dreams. Kasvavat hyvin ämpäreissä, kolme tainta per sanko. Ahtaasti nurkassa kurkkujen takana. Hankala kastella ja kasvavat pitkiksi hujopeiksi. Silti näyttää ihan terveiltä, hedelmiä tulossa kohtalaisen runsaasti.
Ananaskirsikka samoin sangossa, samoin kurkkujen takana ahtaassa nurkassa. Samoin hankala kastella ja ihan samoin kasvavat pitkiksi hujopeiksi. Siirretty vähän paremmalle paikalle, muutama verso katkesi, hedelmiä näyttää kuitenkin tulevan jonkun verran.
Meloni Petit Gris de Rennes Melone ei ole tehnyt yhtään emikukkaa! Ei hedelmiä luvassa.
Vesimeloni Sugar Baby kasvattaa yhtä pientä palleroa säkin päällä.
Lisäksi kasvihuoneessa on perennoja, mesimarjoja ja yksi luomusitruunantaimi.
Kastelua, kastelua ja kastelua. Ensi kesäksi kastelujärjestelmän virittäminen paikalleen, kiitos.
-A
Kokemuksia:
Tomaateista kirsikkatomaatti Suzanne vaikuttaa lupaavalta. Muita lajikkeita: vanhoja varastoja Gardener's Delight, Moneymaker, olikohan vielä joku muu? Suzanne kukki aikaisin, kyspyttää tomaatit ekana, eikä vielä yhtään latvamätää, vaikka kesä on ollut kuuma ja osin kosteakin. Makukin on ihan hyvä. Niitä siis lisää. Muissa tomaateissa latvamätää runsaasti, kuten aikaisempinakin kesinä.
Kurkku Tanja pukkaa pelkkää hedekukkaa. Pari kurkkua on siitä saatu, aika iäkkäistä taimista. Melen teki kurkut ensin valmiiksi, malli on lyhyt, maku ihan kurkku. Torreon on pölyttynyt varmaan niistä Tanjan hedekukista, Kalunga taas joutui vähäisen kastelun takia vihannespunkin kohteeksi, samoin kuin Melen.
Paprikasta kokeilussa Sweet Chocolate ja Sweet Dreams. Kasvavat hyvin ämpäreissä, kolme tainta per sanko. Ahtaasti nurkassa kurkkujen takana. Hankala kastella ja kasvavat pitkiksi hujopeiksi. Silti näyttää ihan terveiltä, hedelmiä tulossa kohtalaisen runsaasti.
Ananaskirsikka samoin sangossa, samoin kurkkujen takana ahtaassa nurkassa. Samoin hankala kastella ja ihan samoin kasvavat pitkiksi hujopeiksi. Siirretty vähän paremmalle paikalle, muutama verso katkesi, hedelmiä näyttää kuitenkin tulevan jonkun verran.
Meloni Petit Gris de Rennes Melone ei ole tehnyt yhtään emikukkaa! Ei hedelmiä luvassa.
Vesimeloni Sugar Baby kasvattaa yhtä pientä palleroa säkin päällä.
Lisäksi kasvihuoneessa on perennoja, mesimarjoja ja yksi luomusitruunantaimi.
Kastelua, kastelua ja kastelua. Ensi kesäksi kastelujärjestelmän virittäminen paikalleen, kiitos.
-A
Viljelyt 2011
Viljelmien pinta-alat:
- mansikka 0,23 ha
- ruis 1,45 ha
- riistapelto (lhp) 0,71 ha
- peruna 0,09 ha
- omena 0,02 ha
- kasvimaa 0,10 ha
- kaura 0,83 ha
- heinä 2,04 ha
- viherlannoitus 1,96 ha
- lammaslaidun 0,26 ha
Mansikka on hirveen työläs. Rivivälit vaatii jatkuvaa leikkaamista. Petopunkit levitetty 31.5. Vattukärsäkäs vei osan sadosta. Satoa korjattu 2.7 alkaen. Rastaita pitää torjua paremmin, luteet pilasi loppusadon.
Rukiille ei ole tehty vielä mitään. Pitäisi puida nyt.
Riistapellolle kylvetty kauraa <20 kg, härkäpapua 15 kg, ruisvirnaa 4 l, hunajakukkaa 2 l, hirviseosta 6-10 kg 17.-18.6.
Perunalajike tälläkin kertaa Sava. Piti ostaa uudet siemenperunat, kun kellari jäätyi talvipakkasilla. Istutettu 125 kg 28.5., satoa korjattu pikkuhiljaa heinäkuun lopusta alkaen.
Omenapuista yksi ei selviytynyt talvesta, muistaakseni Tobias. Lepaan Liereä saa tehdä muutaman omenan.
Kaura Aarre kylvetty 9.6. ~180 kg/ha.
Heinä niitetty 29.6. Pari kertaa pöyhitty (pöyhin ihan mäsä, lainapöyhinkin hajosi pariin otteeseen), paalattu ja kääritty muoviin 5.7. Yhteensä 30 paalia kuivaheinää, á n. 300kg. Ne pitäisi saada myytyä.
Vanhat pellot muokattu ja kivet kerätty, kylvetty 27.-28.6. kauraa 125 kg, rehuvirnaa 15 kg, ruisvirnaa 70 kg ja italianraita 7 kg. Huonosti lähtenyt kasvuun. Ei taida tulla syysruista tähän.
Laitumella oli kuusi ruskeaa suomenlammasta 20.6.-15.7.
-A
- mansikka 0,23 ha
- ruis 1,45 ha
- riistapelto (lhp) 0,71 ha
- peruna 0,09 ha
- omena 0,02 ha
- kasvimaa 0,10 ha
- kaura 0,83 ha
- heinä 2,04 ha
- viherlannoitus 1,96 ha
- lammaslaidun 0,26 ha
Mansikka on hirveen työläs. Rivivälit vaatii jatkuvaa leikkaamista. Petopunkit levitetty 31.5. Vattukärsäkäs vei osan sadosta. Satoa korjattu 2.7 alkaen. Rastaita pitää torjua paremmin, luteet pilasi loppusadon.
Rukiille ei ole tehty vielä mitään. Pitäisi puida nyt.
Riistapellolle kylvetty kauraa <20 kg, härkäpapua 15 kg, ruisvirnaa 4 l, hunajakukkaa 2 l, hirviseosta 6-10 kg 17.-18.6.
Perunalajike tälläkin kertaa Sava. Piti ostaa uudet siemenperunat, kun kellari jäätyi talvipakkasilla. Istutettu 125 kg 28.5., satoa korjattu pikkuhiljaa heinäkuun lopusta alkaen.
Omenapuista yksi ei selviytynyt talvesta, muistaakseni Tobias. Lepaan Liereä saa tehdä muutaman omenan.
Kaura Aarre kylvetty 9.6. ~180 kg/ha.
Heinä niitetty 29.6. Pari kertaa pöyhitty (pöyhin ihan mäsä, lainapöyhinkin hajosi pariin otteeseen), paalattu ja kääritty muoviin 5.7. Yhteensä 30 paalia kuivaheinää, á n. 300kg. Ne pitäisi saada myytyä.
Vanhat pellot muokattu ja kivet kerätty, kylvetty 27.-28.6. kauraa 125 kg, rehuvirnaa 15 kg, ruisvirnaa 70 kg ja italianraita 7 kg. Huonosti lähtenyt kasvuun. Ei taida tulla syysruista tähän.
Laitumella oli kuusi ruskeaa suomenlammasta 20.6.-15.7.
-A
lauantai 7. toukokuuta 2011
Parsanjuurakoiden istutus
Parsanjuurakoita on useita lajikkeita. Tässä käsitellään Euroopan viljellyintä, erittäin aikaisin satoa antavaa pelkästään hedekukkaista Gijnlim F1 -lajiketta. 'Gijnlim -lajiketta voi kasvattaa sekä valkoisena että vihreänä parsana. Valkoista parsaa kasvatettaessa taimien päälle luodaan hiekasta tai hiekkamullasta 40-50 cm korkea harju. Näin versot säilyvät valkoisina, kun ne korjataan ennenkuin ehtivät maan pinnalle. Vihreän parsan versot saavat kasvaa maan pinnalle.
'Gijnlimin' versot ovat jokseenkin ohuet, kuitenkin alhaisessa lämpötilassa kasvaneet ensimmäiset versot, "primöörit" ovat paksumpia. Satoa kerätessä on oltava varovainen ettei vahingoita vielä keskenkasvuisia versoja. Lajikkeen erikoisominaisuutena kerrottakoon, että se vaatii alussa runsaasti vettä.
Ostetut juurakot säilyvät hyvinä lyhyen aikaa. Jos jostakin syystä niitä joutuu varastoimaan, säilytyspaikan tulee olla pimeä ja lämpötilan alhainen, +2-4 astetta. Ennen istutusta niitä on hyvä liottaa haaleassa vedessä tunnin ajan. Hyvin valmisteltuun penkkiin tehdään vähintään 15 cm syvä ja noin 20 cm leveä vako. Liian matalaan istutettuna tulee helposti talvivaurioita. Huolehditaan, että juurakon kasvusuunta on rivinmukainen. Sateenvarjomaisesti istutettu juurakko peitetään 6-8 cm paksuisella multakerroksella. Vasta syksyllä vako luodaan harjun muotoon. Jatkossa harjun korkeutta lisätään keväisin, kunnes sen korkeus on noin 30 cm. Myöhemmän viljelyn aikana huolehditaan, että se pysyykin riittävän korkeana kunnollisten versojen tuottamiseksi. Jos harju on liian matala, on vaarana että versoja leikatessa vahingoitetaan juurakkoa. Huolehditaan kastelusta varsinkin massiivisen, mutta hennon lehdistön kehittyessä. Juuristo kulkeutuu syvälle maahan, niin että istutusvuoden jälkeen ei juuri tarvitse kastella, ellei kesä ole erityisen kuiva. Parsankin kohdalla pätee kastelun perusohje: kun kastelet, kastele kunnolla. Jatkuva pienten vesitilkkasten antaminen on pahasta.
Anu Ranta, Pähkylä 2/2011
'Gijnlimin' versot ovat jokseenkin ohuet, kuitenkin alhaisessa lämpötilassa kasvaneet ensimmäiset versot, "primöörit" ovat paksumpia. Satoa kerätessä on oltava varovainen ettei vahingoita vielä keskenkasvuisia versoja. Lajikkeen erikoisominaisuutena kerrottakoon, että se vaatii alussa runsaasti vettä.
Ostetut juurakot säilyvät hyvinä lyhyen aikaa. Jos jostakin syystä niitä joutuu varastoimaan, säilytyspaikan tulee olla pimeä ja lämpötilan alhainen, +2-4 astetta. Ennen istutusta niitä on hyvä liottaa haaleassa vedessä tunnin ajan. Hyvin valmisteltuun penkkiin tehdään vähintään 15 cm syvä ja noin 20 cm leveä vako. Liian matalaan istutettuna tulee helposti talvivaurioita. Huolehditaan, että juurakon kasvusuunta on rivinmukainen. Sateenvarjomaisesti istutettu juurakko peitetään 6-8 cm paksuisella multakerroksella. Vasta syksyllä vako luodaan harjun muotoon. Jatkossa harjun korkeutta lisätään keväisin, kunnes sen korkeus on noin 30 cm. Myöhemmän viljelyn aikana huolehditaan, että se pysyykin riittävän korkeana kunnollisten versojen tuottamiseksi. Jos harju on liian matala, on vaarana että versoja leikatessa vahingoitetaan juurakkoa. Huolehditaan kastelusta varsinkin massiivisen, mutta hennon lehdistön kehittyessä. Juuristo kulkeutuu syvälle maahan, niin että istutusvuoden jälkeen ei juuri tarvitse kastella, ellei kesä ole erityisen kuiva. Parsankin kohdalla pätee kastelun perusohje: kun kastelet, kastele kunnolla. Jatkuva pienten vesitilkkasten antaminen on pahasta.
Anu Ranta, Pähkylä 2/2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
Parsamaan perustaminen
Parsan kasvupaikan valinnassa on tiettyjä vaatimuksia, koska viljely on pitkäaikaista, samalla paikalla vähintään kymmenen vuotta. Paikka ei saisi olla hallanarka varsinkaan keväisin. Nuoret, maasta esiin puhkeavat versot ovat kylmänarkoja, ne voivat saada vioituksia 0-3 asteessa ja kuolevat, jos lämpötila laskee -3 asteeseen. Parsa sopeutuu kuitenkin hyvin erilaisiin ilmasto-oloihin. Juurakon ja versojen kasvun kannalta 16-24 asteen keskilämpötila on suotuisin.
Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, suoranaista auringonvaloa tulee olla vähintään kuusi tuntia päivässä. Maan tulee olla multavaa ja rakenteeltaan kuohkeaa. Jos haluaa viljellä valkeaa parsaa, niin maan tulee olla kivetöntäkin. Ennen istutusta rikkakasvit on kitkettävä tarkasti. Maan pH pitäisi tarkistaa joko itse testaamalla tai lähettämällä näyte viljavuuspalveluun. Tuloksen mukaan maa kalkitaan (pH:n tulee olla noin 7,5) ja lannoitetaan kompostoidulla luonnonlannalla tai vastaavalla niin, että ravinnetila on hyvä. Kalkitusta ja lannoitusta ei saa tehdä samanaikaisesti: kalkki vapauttaa lannan typet taivaan tuuliin! Monessa oppaassa suositellaan, että maa lannoitettaisiin jo istutusta edeltävänä syksynä noin neljä kg lantaa neliölle.
Jatkossa parsa tarvitsee vähemmän ravinteita kuin monet muut keittiökasvit. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pelkkä ruohosilppu kymmenen senttimetrin vahvuisena katteena riittäisi. Liian paksu peite haittaa maan ilmavuutta. Kenellä on mahdollisuus kerätä rakkolevää, sitä voi silputa ruohokatteen joukkoon.
Anu Ranta
Pähkylä 2/2011
Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, suoranaista auringonvaloa tulee olla vähintään kuusi tuntia päivässä. Maan tulee olla multavaa ja rakenteeltaan kuohkeaa. Jos haluaa viljellä valkeaa parsaa, niin maan tulee olla kivetöntäkin. Ennen istutusta rikkakasvit on kitkettävä tarkasti. Maan pH pitäisi tarkistaa joko itse testaamalla tai lähettämällä näyte viljavuuspalveluun. Tuloksen mukaan maa kalkitaan (pH:n tulee olla noin 7,5) ja lannoitetaan kompostoidulla luonnonlannalla tai vastaavalla niin, että ravinnetila on hyvä. Kalkitusta ja lannoitusta ei saa tehdä samanaikaisesti: kalkki vapauttaa lannan typet taivaan tuuliin! Monessa oppaassa suositellaan, että maa lannoitettaisiin jo istutusta edeltävänä syksynä noin neljä kg lantaa neliölle.
Jatkossa parsa tarvitsee vähemmän ravinteita kuin monet muut keittiökasvit. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pelkkä ruohosilppu kymmenen senttimetrin vahvuisena katteena riittäisi. Liian paksu peite haittaa maan ilmavuutta. Kenellä on mahdollisuus kerätä rakkolevää, sitä voi silputa ruohokatteen joukkoon.
Anu Ranta
Pähkylä 2/2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)