lauantai 7. toukokuuta 2011

Parsanjuurakoiden istutus

Parsanjuurakoita on useita lajikkeita. Tässä käsitellään Euroopan viljellyintä, erittäin aikaisin satoa antavaa pelkästään hedekukkaista Gijnlim F1 -lajiketta. 'Gijnlim -lajiketta voi kasvattaa sekä valkoisena että vihreänä parsana. Valkoista parsaa kasvatettaessa taimien päälle luodaan hiekasta tai hiekkamullasta 40-50 cm korkea harju. Näin versot säilyvät valkoisina, kun ne korjataan ennenkuin ehtivät maan pinnalle. Vihreän parsan versot saavat kasvaa maan pinnalle.

'Gijnlimin' versot ovat jokseenkin ohuet, kuitenkin alhaisessa lämpötilassa kasvaneet ensimmäiset versot, "primöörit" ovat paksumpia. Satoa kerätessä on oltava varovainen ettei vahingoita vielä keskenkasvuisia versoja. Lajikkeen erikoisominaisuutena kerrottakoon, että se vaatii alussa runsaasti vettä.

Ostetut juurakot säilyvät hyvinä lyhyen aikaa. Jos jostakin syystä niitä joutuu varastoimaan, säilytyspaikan tulee olla pimeä ja lämpötilan alhainen, +2-4 astetta. Ennen istutusta niitä on hyvä liottaa haaleassa vedessä tunnin ajan. Hyvin valmisteltuun penkkiin tehdään vähintään 15 cm syvä ja noin 20 cm leveä vako. Liian matalaan istutettuna tulee helposti talvivaurioita. Huolehditaan, että juurakon kasvusuunta on rivinmukainen. Sateenvarjomaisesti istutettu juurakko peitetään 6-8 cm paksuisella multakerroksella. Vasta syksyllä vako luodaan harjun muotoon. Jatkossa harjun korkeutta lisätään keväisin, kunnes sen korkeus on noin 30 cm. Myöhemmän viljelyn aikana huolehditaan, että se pysyykin riittävän korkeana kunnollisten versojen tuottamiseksi. Jos harju on liian matala, on vaarana että versoja leikatessa vahingoitetaan juurakkoa. Huolehditaan kastelusta varsinkin massiivisen, mutta hennon lehdistön kehittyessä. Juuristo kulkeutuu syvälle maahan, niin että istutusvuoden jälkeen ei juuri tarvitse kastella, ellei kesä ole erityisen kuiva. Parsankin kohdalla pätee kastelun perusohje: kun kastelet, kastele kunnolla. Jatkuva pienten vesitilkkasten antaminen on pahasta.

Anu Ranta, Pähkylä 2/2011